maanantai 19. tammikuuta 2015

Viikonloppu polttarileskenä

Vietin viikonloppua ekaa kertaa piiiiitkään aikaan kaksin Eliaksen kanssa, kun J haettiin perjantaina polttaririehtoihinsa. Supersäälittävästi jännitin viikonloppua etukäteen jotenkin hurjasti, mutta kaikki meni oikein kivasti. Mitä nyt taloudenpyöritys yksin vähän pisti väsyttämään. Tai ei se taloudenpyöritys sinällään, mutta koska hyvin vähä-tapahtumaisen työviikon jälkeen pelotti jumittua yksin kotiin tekemättä mitään, haalin vähän liikaa kaikkea pikkupuuhaa niiden perus siivous-kaupassakäynti-koiralenkki –hommien oheen. (Ne ryökäleet vei J:n kännykänkin viikonlopuksi. Se oli kuulkaa yllättävän inhottavaa!)

Mutta oli kivaa! Söin pelkästään hyviä juttuja, makoilin sohvalla ja tallasin Taka-Töölöä ristiin rastiin kengät loskassa.

Lauantaina kävin ihan ypöyksin teatterissa katsomassa (tai siis kuuntelemassa, koska pennit ei riittänyt kuin ”rajoitettu näkyvyys” –paikkaan) Svenska Teaternin Mamma Mian. Ja voi jösses kun oli hyvä! Melkein yhtä hyvää kuin itse esitys, oli pistää hieno mekko päälle, föönata tukka ja haistella ihmishumua ja skumppaa. Melkein jo siitä voi maksaa 30 euroa. Muu lauantai kuluikin sitten sompaillessa ratikalla jumpasta toiselle puolella kaupunkia hakemaan halpoja luomumunia ja ihan vaan pari juttua varmaan Suomen suurimmasta K-kaupasta. Illalla Eliaksen kanssa lenkiltä kotiutuessa kaaduin sohvalle ulkovaatteet päällä ja totesin, että taidan sittenkin olla vähän raskaana. Ja saattaa olla, etten ihan jaksa suorittaa ja suoriutua vapaa-ajastani entiseen malliin. Siispä popcornit paloi kattilaan ja silmät painui ihan huomaamatta kiinni ennen kympin uutisia.

Sunnuntaina kotiin tuli kovasti odotettu ja hyvin kipeän oloinen polttarisankari. Omista raskausoloista muistin vielä varsin hyvin miltä tuntuu maata valkoisena sohvalla, joten paistoin kiltisti mukisematta maailman parhaan kebab-pizzan, hain ärrältä mehujäätä ja lenkitin koiran. Että olisi se huonompaankin vaimovalintaan voinut päätyä...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti