Tämän vuoden ensimmäiset hetket vietin oksentaen viidettä kertaa tyhjän mahan sisältöä karibialaisessa vessassa. Ihan kivaa sekin, mutta vuoden viimeiset hetket aion viettää mustassa silkkimekossa, joka mahtuu päälle viimeistä kertaa pieneen toviin.
2014 oli hyvä vuosi.
Paljon ekoja kertoja, kertoja jotka vannoin viimeisiksi ja ihan oikeita viimeisiä kertoja. Kihlasormus, ensimmäinen kuva mahassa kasvavasta ihmisestä, mutta pääasiassa kuitenkin ihan tavallisia päiviä. Uusia töitä, vanhoja töitä, työkavereita ja palkkapäiviä. Opiskelu- ja liikuntahommia, iltapissalenkkejä ja koiran kuono nenässä alkaneita aamuja. Ainakin sata yksin nukkumaan mentyä yötä liikaa, mutta myös ihanan usein perjantaina kotiin könynneitä rakkaita.
Vaikka välillä on itkettänyt ja elämä tuntunut surkealta, päällimmäisenä mieleen vuodesta 2014 jää ihan vaan, että kiitos. Kiitos ihan kaikesta. Ikävästä, loppuneista rahoista, kahden kuukauden krapulasta ja perjantaipizzoista. Itkuista varsinkin. Kiitos vuosi 2014, että olit paljon vaikeampaa, pelottavampaa, enemmän ja parempaa kuin itse olisin 365 päivää sitten osannut itselleni luvata.
Siksipä koitan tänäänkin olla lupaamatta ja suunnittelematta mitään. Vuoden päästä olen kuitenkin jo ihan jossain muualla.
Hyvää uutta vuotta! Juokaahan sitä kuohuvaa!
(kuva on taas Johannan. Tai Jounin.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti