perjantai 19. syyskuuta 2014

Friday I'm in love

Voi kuulkaa, se on nyt sitten viikonloppu. 

Vaikka miten vaahtoan siitä miten elämä menee hukkaan sitä iänikuista perjantaita odotellessa, niin onhan tämä vaan aina yhtä hienoa kun se hartaudella odotettu perjantai koittaa. Pikkuisen epämukavissa arkihommissa on nimittäin se hyvä puoli, että ikinä koskaan ei ole perjantait tuntuneet niin arvokkailta kuin viime aikoina. Ja se on parasta. 

Tänään tosin löllöttelin laiskasti kohti viikonloppua siirtämällä etäkonttorini Rauman aurinkoisimmalle terassille. Kuuntelin sivukorvalla Lukon poikien hokijuttuja, koitin tihrustaa auringon sokaisemilla silmillä excelin pikkiriikisiä numeroita ja mietin, että voishan sitä mennä huonomminkin.

Viikon kokoinen möykky tippui sydämeltä viimeistään siinä vaiheessa kun Elias ja J liittyi seuraan huurteisille terassiolusille. Tallusteltiin vielä porukalla ympäri Raumaa ja hoin vaan miten ihanaa täällä on. Niin hiljaista, iloista ja tavallista.





Kotiin tullessa naapurin vuokraemäntä koputti ovelle vaniljakastikepurkki kädessään ja käski syömään sen parvekkeella olevan kaura-omenapaistoksen kanssa. Öö, kiitos naapuri, kiitos Rauma, kiitos maailma. Mistä näitä ihmisiä oikein tulee?

Se on jännä miten nämä aamulla vielä niin lohduttomalta ja ankealta tuntuvat päivät vaan osaakin aina yllättää. Eli muistappa itkua tihrustava Reetta ensi kerralla taas tämä - aina, ihan aina, tulee parempi hetki. Yleensä ennemmin kuin myöhemmin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti